Lonkanvetoa ja pohdintaa

Neljän viikon joulutauko opiskeluissa alkaa olla lopuillaan. Mihin se katosi? En tehnyt mitään tavallisia kotihommia kummempia juttuja. En lukenut helmikuiseen mantsan tenttiin, vaikka niin suunnittelin. En tarttunut matikan esseisiin.

Sen sijaan otin aika rennosti ja yritin olla hyväntuulinen äiti. En ehkä karjunut yhtä paljon kuin normaalisti. Luin pari hyvää kirjaa niin itselleni kuin lapsille. Söin ihan sikana konvehteja ja nyt näytän entistä possummalta. Tein muutamat lumityöt, siivosin vaatekaapit, olla möllötin. Tapasin ystäviä ja kävin katsomassa yhden vampyyrielokuvan. Tein alelöytöjä ja kuskasin miestä junan ja kodin väliä. And last but not least: ostin itselleni luistimet ja menin ne jalassa omin avuin jäälle!

Opinnot alkavat maanantaina 18.1. kuvaamataidolla. Olenko innoissani? No rehellisesti sanottuna just nyt en. Paljon helpompi mun olisi kuvitella, että palaan töihin kuin yliopistolle.

Neljä viikkoa on vaarallisen pitkä aika. Siinä ehtii jo pahimmassa tapauksessa tulla uusiin ajatuksiin. Mutta periksi en anna. Tämän tien kuljen loppuun vaikka mikä olisi.

Ja itse asiassa jos tarkkoja ollaan, kaikkein mieluiten jäisin eläkkeelle. Hyvää alkanutta vuotta!