Uskonnon didaktiikan ryhmätehtävä syntyi viime tipassa nopeasti ja paniikissa. Onneksi nykyisin on netti: vähän surffailua ja aihe oli valmis. Itämaan tietäjät kerrontamenetelmää käyttäen. Testasin tuntisuunnitelman Hennalla ja sain vinkkejä, mikä toimisi luokassa hyvin ja mistä ei tykättäisi. Siispä päädyin tekemään tarinan näyttämön pienillä nukeilla, en elävillä oppilailla.
Jeesus-lasta sai esittää oma 40 vuotta vanha nukkekotivauvani, jolle olen joskus ammoin tehnyt sideharsosta vaipan. Jeesus oli siis kestovaippailija!
Mariaa sai esittää kirppikseltä löytynyt venäläisnukke. Tein sille vanhasta sukasta viitan, jollaista kuvittelin Jeesuksen aikana käytettävän.
Josef oli hankala. Olin saanut päähäni, että Jeesus istui Mariansa vieressä. Josefiksi sopivaa poikanukkea ei löytynyt koko talosta enkä halunnut pilata hartaaksi tarkoitettua kerrontahetkeä pukemalla Josefiksi Lumikin kääpiötä, Prätkähiirtä tai Turtlea. Transformerkin tuntui kornilta. Tein yhden Josefin pahvista, mutta se ei suostunut istumaan eikä seisomaan, se pysyi vain makuullaan. Se ei oikein istunut Jouluseimen maisemaan....Josef nokosilla. Päätin jättää Josefin vähäksi aikaa "hautumaan".
Kolme itämaan tietäjää sen sijaan syntyivät helposti pahvitötteröistä (ei sentään vessapaperirullista). Vanhasta sukasta viitta, villalankaa vyöksi, styroxpallo pääksi ja tussilla iloinen ilme palloon. Nämä pysyivät pystyssäkin!
Kulta, mirhami ja suitsukkeet löytyivät helposti. Lainasin Hennalta pienen kullanvärisen pussin sekä vaaleanpunaisen helmiäistä hohtavan sydämen muotoisen kynsilakkapullon. Se sai toimia mirhamina, joka - kuten kaikki tiedämme - on öljymäistä hyväntuoksuista ihovoidetta. Suitsukkeeksi kelpasi pieni kynttilä. Meksikolaisaiheinen punainen pöytäliina sai toimia alustana.
Ryhmätyön esityspäivän aamuna, jossain pukeutumisen ja aamupalan välissä, tein uuden Josefin, joka suostui vihdoin istumaan. Siihen sai kelvata pieni tyttönukke, jonka puin mieheksi. Liimasin sille parrankin! Huhhuh....ei mitään kesyjä nämä alaluokkien uskonnontunnit :)
Kun esityshetki vihdoin koitti, teimme opiskelijakollegani Marin kanssa Itämaan tietäjät -kertomukselle pienen näyttämön. Jeesus makasi pienessä suihkullisessa nukkekotiammeessa, jonka Mari oli tuonut. Josef pysyi istumassa. Kaikki muutkin olivat hyvin ruodussa.
Esitys sujui ihan hyvin. Nyt tiesimme, miksi Loppiaista vietetään.
tiistai 20. lokakuuta 2009
maanantai 5. lokakuuta 2009
Sanoinko jo, että opiskelu on ihanaa? En olisi uskonut, että hullaannun näin, mutta tunnen löytäneeni oman paikkani. Sen, johon minun olisi pitänyt älytä mennä jo 25 vuotta sitten.
Olen tutustunut uusiin ihmisiin. Monen ikäisiin, mutta enimmäkseen tavalla tai toisella opintojaan jatkaviin tai täydentäviin perheenäiteihin. Olen istunut kiinnostavilla luennoilla, ja saanut nauraa pitkästä aikaa oikein kunnolla. Proffat ovat tosiaan persoonia :) Olen hikoillut. Voi että olenkin hikoillut! Siltavuorelle on kapuamista, mutta se tekee vain hyvää olemattomalle kunnolleni. Olen kirjoittanut raportteja, tenttinyt (ja saanut läpi) TVT-ajokortin (= ATK-ajokortin), tehnyt ryhmätöitä ja uskaltanut avata suuni täpötäydessä auditoriossa. Olen ilahtunut siitä, että iästä, elämänkokemuksesta ja työkokemuksesta on ollut hyötyä. Ja että oikea käsi kestää tuntikausien kirjoittamisen, vaikka ranne leikattiin vasta toukokuussa.
Fuksiriennoissa en ole käynyt. Missään. Olen tullut kiltisti kotiin ja hoitanut arjen logistiikkaa. Miksi aloittaisin ne nyt, kun en harrastanut niitä nuorempanakaan. Olen aina ollut tässä suhteessa vähän tylsä :)
Jotkut asiat sentään pysyvät: ruoka maistuu samalta kuin 25 vuotta sitten. Rakuunalta. Helsingin yliopistolla kaikki maistuu rakuunalta. Paitsi banaanirahka.
Tiesittekö muuten, että Raamattua voi opettaa räppäämällä? Tai että historiassa ei tarvitse enää opettaa vuosilukuja? Tai että on ihan ok sanoa "me mennään"? Tekee hyvää päivittää aivoja. Olen muutamassa viikossa oppinut paljon ja odotan innolla syysloman jälkeen alkavia matikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja käsitöitä (sukankutojat valmistautukaa antamaan tukiopetusta!).
Mutta nyt lähden nukkumaan ja palaan tänne hehkuttamaan taas jossain vaiheessa.
Kaunista ja aurinkoista syksyä kaikille, ammennetaan ruskan väreistä energiaa!!
Olen tutustunut uusiin ihmisiin. Monen ikäisiin, mutta enimmäkseen tavalla tai toisella opintojaan jatkaviin tai täydentäviin perheenäiteihin. Olen istunut kiinnostavilla luennoilla, ja saanut nauraa pitkästä aikaa oikein kunnolla. Proffat ovat tosiaan persoonia :) Olen hikoillut. Voi että olenkin hikoillut! Siltavuorelle on kapuamista, mutta se tekee vain hyvää olemattomalle kunnolleni. Olen kirjoittanut raportteja, tenttinyt (ja saanut läpi) TVT-ajokortin (= ATK-ajokortin), tehnyt ryhmätöitä ja uskaltanut avata suuni täpötäydessä auditoriossa. Olen ilahtunut siitä, että iästä, elämänkokemuksesta ja työkokemuksesta on ollut hyötyä. Ja että oikea käsi kestää tuntikausien kirjoittamisen, vaikka ranne leikattiin vasta toukokuussa.
Fuksiriennoissa en ole käynyt. Missään. Olen tullut kiltisti kotiin ja hoitanut arjen logistiikkaa. Miksi aloittaisin ne nyt, kun en harrastanut niitä nuorempanakaan. Olen aina ollut tässä suhteessa vähän tylsä :)
Jotkut asiat sentään pysyvät: ruoka maistuu samalta kuin 25 vuotta sitten. Rakuunalta. Helsingin yliopistolla kaikki maistuu rakuunalta. Paitsi banaanirahka.
Tiesittekö muuten, että Raamattua voi opettaa räppäämällä? Tai että historiassa ei tarvitse enää opettaa vuosilukuja? Tai että on ihan ok sanoa "me mennään"? Tekee hyvää päivittää aivoja. Olen muutamassa viikossa oppinut paljon ja odotan innolla syysloman jälkeen alkavia matikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja käsitöitä (sukankutojat valmistautukaa antamaan tukiopetusta!).
Mutta nyt lähden nukkumaan ja palaan tänne hehkuttamaan taas jossain vaiheessa.
Kaunista ja aurinkoista syksyä kaikille, ammennetaan ruskan väreistä energiaa!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
